tiistai 6. joulukuuta 2016

6. Tänään juhlitaan!

On itsenäisyyspäivän aamu ja Aliisaa jännittää aivan mahdottomasti. Vielä pitää tarkistaa, että omat vaatteet ovat puhtaat ja tonttulakki suorassa. Hän harjaa hiuksensa kahteen kertaan ja lisää palmikkoihinsa hieman kimalletta. Aliisa haluaa näyttää hienolta kun ottaa vastaan kunnian hyvin järjestetystä itsenäisyyspäivän juhlasta.

Aliisa kiiruhtaa juhlapaikalle hyvissä ajoin ennen juhlan alkua ja tarkistaa vielä kerran, että kaikki näyttää siltä miltä pitää. Pian alkaakin kuulua puheen sorinaa ja punaisia nuttuja ja lakkeja ilmestyy salin ovelle ihmettelemään salin koristuksia. Aliisa neuvoo tulijoita istumaan uuden istumajärjestyksen mukaisesti.
Kaikki sujuu hyvin, kunnes jono salin ovella kasvaa kasvamistaan. Aliisa neuvoo tulijoita istumaan paikoilleen minkä ehtii. Uusi järjestys aiheuttaa närkästynyttä keskustelua, mutta Aliisa uskoo silti, että istumajärjestyksen muuttaminen tekee hyvää. Muutosvastarintaa vain.
Viimeisenä saapuu närkästyneen näköinen Terttu-tonttu muistikirjansa kanssa. Terttu katselee nenä pitkällä ympärilleen eikä sano sanakaan. Hän tekee merkintöjään muistikirjaansa ja pyörittelee silmiään. ”Kuka enää edes käyttää muistikirjoja?”, Aliisa ajattelee närkästyneenä, mutta toivottaa silti Tertun tervetulleeksi.
Vihdoinkin kaikki ovat päässeet istumaan ja saaneet höyryävää ruokaa eteensä. Aliisan on aika aloittaa juhla. Hän nousee korokkeelle pitämään aloitus puhettaan. Korokkeella joulupukki, muori ja vanhimmat perinteisesti istuvat ja siihen järjestykseen Aliisa ei ole kajonnut. Mutta aloittaessaan puhettaan hän hämmentyy ja sekoilee sanoissaan. Aliisa toivottaa kaikille hyvää pääsiäistä, koska korokkeella istuu aivan tavallisia tonttuja ja kun hän kääntää katseensa saliin, hän erottaa juuri ja juuri joulupukin ja muorin kauimmaisista pöydistä.
”Mitä ihmettä?”, Aliisa sanoo ääneen ja jatkaa ”Niin, että hyvää joulua ja tervetuloa itsenäisyyspäivän juhlaan, jonka olen teille järjestänyt.” Aliisa sanoo epävarmasti ja samalla katse harhailee salissa, koska istumajärjestys ei ole sellainen kuin hän on ajatellut. Ei ollenkaan. Mutta enempää hän ei ehdi ihmettelemään tai sanomaan, kun salista kuuluu kova ääninen huuto ”Mitä pilaa tämä oikein on? Jos tämän pitäisi olla lanttulaatikkoa, niin Lauri on tullut hulluksi!”
”Minä en ole hullu! Kuinka röyhkeää! Minä olen itse henkilökohtaisesti maistanut kaikkia ruokia ennen paistoa. Antakaas kun maistan sitä!”, Lauri vastaa loukkaantuneena takaisin. ”Phyi!! Mitä tämä on?! Sabotaasia! Tämä ei ole minun laatikkoani!” Salissa alkaa vilkas puheen sorina, kun kaikki kauhistelevat, että miten tämä on mahdollista.
Ja silloin se tapahtuu. Joulupukki nousee ylös rauhoitellakseen tonttuja ja työntää tuoliaan taaksepäin. Tuoli hipaisee yhden viisimetrisen kuusen oksaa, joka alkaa kaatua kohti viereistä kuusta, joka kaatuu kohti viereistä kuusta kuin valtava kuusidomino. Kaikki seitsemän kuusta kaatuvat rysähtäen lattialle. Rikki menevien pallojen helinä on valtava. Kaatuessaan kuuset vetävät mukanaan sähköjohtoja, joihin äänet ja valot on kytketty. Kaikki valot sammuvat hetkeksi, niin että sali on pilkkopimeänä. Kunnes punainen valo alkaa välkkymään hulluna ympäri salia ja joululaulut pärähtävät soimaan niin kovaa, ettei kukaan kuule mitään. Tontut juoksevat kohti ulko-ovea.
Siinä Aliisa seisoo edelleen korokkeella tuijottaen kaaosta ja pakoon juoksevia tonttuja. Joku nappaa häntä kädestä ja vie hänet ulos muiden tonttujen luo. Aliisa huomaa Eliaksen ystävälliset kasvot ja yhtäkkiä hän seisoo satojen muiden tonttujen seassa pihamaalla. Hälinä on valtava ja kaikki vaikuttavat niin vihaisilta. Mutta Aliisa suunnitteli kaiken! Miten ihmeessä kaikki saattoi mennä näin pieleen.
Yhtäkkiä tonttujoukkio hiljenee ja kuuluu joulupukin ääni. ”Hyvää iltaa arvoisat tontut! Tänä iltana meillä oli tapahtumarikas juhla, joka valitettavasti ei päässyt kunnolla edes alkuun, mutta kukaan ei onneksi loukkaantunut.” Pukki ei kuulosta vihaiselta vaan enemmänkin huvittuneelta. ”Jatkamme juhlia tonttuloissa ja ensi vuonna juhlaa järjestää perinteinen juhlakomitea, joilla on vuosien kokemus. Hyvää itsenäisyyspäivää!” Pukki lopettaa puheensa ja tontut lähtevät eri suuntiin, mutta Aliisa jää paikalleen.
Kun kaikki muut ovat lähteneet, Aliisa näkee pukin, muorin, Eliaksen, Ulrikan ja Tertun, jonka kynä melkein savuaa. Aliisa pakottautuu heidän luokseen, mutta ei halua nähdä heidän pettyneitä ilmeitään. ”Anteeksi, en tiedä miten…”, Aliisa aloittaa. ”No ei mietitä nyt sitä. Huomenna on uuden tehtävän aika ja huoltotontut kyllä hoitavat salin kuntoon ja Laurikin selviää kyllä” muori keskeyttää hänet.
”Mennään jatkamaan juhlia. Ei olla nähty pitkään aikaan!”, Ulrika sanoo innoissaan.
”En minä jaksa. Minä haluan mennä nukkumaan. Kiitos vaan. Nähdään!”, Aliisa sanoo masentuneena ja lähtee kohti omaa mökkiään.

Mökissä on hiljaista, mutta ulkoa kuuluu juhlinnan ääniä. Aliisa makaa sängyssään ja miettii, että mitä ihmettä hänestä tulee. Varmasti jämätonttu ja sitten hän ei enää voi käyttää jouluntaikaa eikä ikinä enää pääse äidin luokse. Juhlia hän ei aio enää koskaan järjestää.
Toisaalta hän on erittäin hyvä käyttämään jouluntaikaa. Olisikohan se kovin paha asia, jos hän ihan pikkuisen vain käyttäisi sitä ja kävisi tarkistamassa, että äidillä on kaikki hyvin. Aliisa ei saa käyttää jouluntaikaa ilman valvontaa ennen kuin on saanut suojelijastatuksen, mutta ajatus houkuttaa silti. Voiko mikään mennä enää enempää pieleen?, Aliisa miettii.


Hyvää itsenäisyyspäivää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti