maanantai 5. joulukuuta 2016

5. Kiire kiire kiire

Maanantaiaamu valkeaa ja kirpakka pakkanen kiristää ikkunoita. Aliisan ei kuitenkaan auta muu kuin nousta vuoteestaan ja rientää kohti juhlapaikkaa. Viimeiset järjestelyt on tehtävä ja koko sali on vielä koristelematta. Onneksi kuusivastaavat lupasivat heti aamulla hoitaa kuuset saliin, koska Aliisa ei millään saisi viisimetrisiä kuusi raahattua saati nostettua pystyyn. Eikä hän oikeastaan edes tiedä mistä kuuset tulevat tonttulaan, nyt kun hän asiaa tarkemmin ajattelee. No mutta ajatukset sikseen ja vipinää töppösiin.
Puolen päivän aikaan Aliisa on ripustanut ainakin tuhat joulupalloa tai siltä se ainakin tuntuu. Miten ihmeessä kenelläkään voi edes olla noin paljon joulupalloja ja miksi kuusien pitää olla niin suuria. Koristeleminen on yleensä hauskaa, mutta tämä käy jo työstä. Lisäksi kuusivastaavat ovat jättäneet jonkin merkillisen halon lojumaan lattialle. Aliisa päättää viedä sen ulos, ettei kukaan kompastu siihen.
Seuraavaksi Aliisa kiiruhtaa keittiöön varmistamaan, että ruoka on aika taulussa. Torttutaikina odottaa keittiössä suuressa sammiossa. Se on niin suuri, että Aliisa mahtuisi sinne miten päin vain. Kun kukaan ei näe, Aliisa lisää taikinaan sokeria, koska hän on aika pitänyt vähän makeammista tortuista. Onhan nämä hänen järjestämänsä juhlat.
Herkullinen tuoksu leijuu uuneista, kun kinkut paistuvat suurissa uuneissa ja laatikot odottavat nätissä rivissä vuoroaan. Lauri pyytää Aliisaa ripottelemaan korppujauhoja laatikoiden päälle. Lauri on keittiön pääkokkitonttu ja antaa mielellään muille tehtäviä. Aliisa katsoo ympärilleen ja näkee ainakin 20 erilaista säkkiä, joissa on kaikissa jauhoja. Aliisa kurkistaa muutamaan ja valitsee sen, joka hänen mielestään näyttää eniten korppujauhoilta. Lauri ei pidä kysymyksistä ja näin hän pääsee helpoimmalla. Kyllähän kaikki nyt korppujauhot tunnistavat.
Keittiön jälkeen Aliisa jatkaa vielä kierrostaan ja käy jokaisen tontun luona, jolla on jotain tekemistä juhlien kanssa. Hän varmistaa, että kaikki varmasti on aikataulussa ja tekee viimeisen silauksen, jotta kaikki on täydellistä.
Kello on paljon ja Aliisalle tulee kiire jatkamaan koristelua. Hän juoksee kohti salia, kun törmää päätä pahkaa muoriin, joka on juuri tullut kulman takaa.
”Mihin ihmeeseen sinulla on noin kiire!”, muori kysyy ihmeissään.
”Pitää koristella sali ja hoitaa järjestelyt loppuun! Ainiin tiedätkö onko Ulrika tullut, jos hän voisi auttaa?”, Aliisa sanoo nopeasti.
”Voi ei Ulrika pääse tulemaan tänään. Kyllähän sinä tiedät, että suojelijoiden työ on sellaista”, muori sanoo. ”No älä näytä noin pettyneeltä. Hyvin se menee. Selvisithän sinä viime vuonnakin varsinaisesta koitoksesta ja olet harjoitellut koko vuoden ahkerasti.”
Aliisa huokaisee. ”Niin tiedän juu”, hän sanoo vaimeasti.
”No niin menepäs siitä. Meillä molemmilla on vielä paljon töitä.”, muori sanoo ennen kuin jatkaa matkaansa.

Kello on jo paljon, kun viimeinenkin pallo on kiinnitetty ja jokainen kimallenauha on kohdallaan. Aliisa tarkistaa vielä, että tuolit ja penkit ovat paikoillaan, pöytäliinat suorassa ja istumajärjestys kunnossa. ”Kylläpä näissä juhlissa on monta muistettavaa”, Aliisa ajattelee.
Aliisa sammuttaa salin valot ja lähtee kireässä pakkassäässä tallustamaan kohti omaa sänkyään.


Aliisa on niin väsynyt, ettei ehdi edes ajatella äitiä ennen kuin nukahtaa. Huomenna on suuri päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti