sunnuntai 18. joulukuuta 2016

18. Neljäs adventti

On sunnuntai ja neljäs adventti. Aliisa on päättänyt lähteä äidin luo katsomaan miten joulupuuhat edistyvät. Aliisa on niin vihainen kaikesta, että hänestä tuntuu, että äidin seura tekee hänelle hyvää. Ehkä äiti osaa taas lohduttaa häntä.
Aliisa on herännyt aamuyöllä, jotta ehtii Korvatunturin rajalle ennen kuin muut tontut heräävät. Reitti on tuttu eikä tällä kertaa tunnu niin pitkältä. Sama tuttu rajamerkki, ajatukset äidin keittiöön ja humps vaan Aliisa on tutussa talossa.
Aliisa ilmestyy tällä kertaa keittiön pöydän alle, niin kuin oli suunnitellut. Koko perhe on kotona, mutta vain äiti on keittiössä. Tuoksusta päätellen lanttulaatikon paistopuuhissa. Äiti kuuntelee joululauluja ja hääräilee omiaan eikä Aliisa viitsi häiritä. Ja aina on vaarana, että muu perhe ilmestyy keittiöön eikä se tunnu Aliisasta hyvältä ajatukselta. Keittiössä on vanha astiakaappi, jonka päällä on vanha samovaari. Aliisa kiipeää samovaarin taakse ja tarkkailee sieltä perheen touhuja.
Pipsa on kasvanut viime vuodesta ja tulee esittelemään uutta piirustustaan äidille. Hetken päästä luminen isä tulee sisään joulukuusen kanssa. Joulukuusi ei ole tuuhea ja suuri kuten kuvissa, mutta se tuoksuu joululle.
”Joko saadaan koristella?”, Pipsa hihkuu innoissaan.
”No ei ihan vielä. Kuusen pitää hetken aikaa sulaa. Katsotaan illalla”, äiti sanoo. Pipsa lähtee omiin puuhiinsa ja äiti sytyttää neljä adventtikynttilää. Aliisalla on hyvä olla siinä samovaarin takana. Tuntuu hyvältä olla taas täällä ja tunnelmakin on niin lämmin.
Pian Aliisan nenään tulee kaakaon tuoksu. Voi kunpa saisin mukillisen, Aliisa ajattelee. Äiti kattaa pöydän jouluisesti ja asettaa jokaiselle höyryävän kuuman kaakaomukillisen, jonka päällä on vaahtokarkkeja ja kanelia. Aliisan yllätykseksi äiti laittaa tutun sormustimen samovaarin viereen ennen kuin huutaa muun perheen välipalalle.
Aliisa juo kaakaota muun perheen kanssa ja ajattelee, että jos hän ei saa suojelijastatusta, niin ehkä hän voi muuttaa tänne. Hän voisi olla perheen kotitonttu. Ajatus naurattaa Aliisaa ja hän naurahtaa ääneen. Äiti vilkaisee kaapin päälle, mutta muu perhe ei huomaa mitään.
Kun välipala on syöty, lapset lähtevät isän kanssa ulos. Äiti tulee hakemaan kaakaosormustinta Aliisalta.
”Pitää pestä tämä ennen kuin joku huomaa”, äiti sanoo ja iskee Aliisalle silmää.
”Mistä sinä tiesit, että olen täällä? Näitkö kun tulin?”, Aliisaa kysyy äidiltä. ”Ja kiitos taas kaakaosta.”
”Ole hyvä. En nähnyt, mutta yhtäkkiä minulle tuli sellainen lämmin tunne ja teki mieli laulaa. Taisin jotenkin aistia sinut.”, äiti vastaa.
”Merkillistä. Voitko sinäkin aistia minut? Oletko ihan varma, että et ole tonttu?”, Aliisa kysyy otsa rypyssä.
”Niin eihän sitä tiedä, jos pikkuisen olenkin. Kiva kun taas tulit. Olet aina tervetullut meille. Saat tulla vaikka jouluksi, jos kiireiltäsi kerkeät”, äiti sanoo.
Aliisa katsoo äitiä silmät suurina. ”Kutsuitko sinä minut teille jouluksi?”
”Kutsuin, mutta jos et pääse, niin tule sitten toiste”, äiti sanoo hymyillen.
Aliisa on liikuttunut siitä, että äiti on kutsunut hänet heidän jouluunsa oikein vieraaksi. Aliisa on aina ollut vain Korvatunturilla jouluisin ja olisi jännittävää osallistua ihmisten jouluun.
Aliisa ja äiti juttelevat vielä pienen hetken ennen kuin Pipsa tulee keittiöön ja haluaa koristella kuusen.
Aliisa ei ehdi nähdä kuusta, koska hänen on aika lähteä Korvatunturille. Huomenna on varmaan seuraavan tehtävän aika eikä Aliisa halua olla uupunut. Matka on tuttu eikä se tunnu Aliisasta enää ollenkaan pitkältä.


Illalla Aliisa nukahtaa hymyhuulillaan ja näkee unta ihmisten joulusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti