lauantai 17. joulukuuta 2016

16. Arvostelu

Viimeisen koitoksen toinen tehtävä on suoritettu ja Aliisa kiiruhtaa tapaamaan Terttua. Tänään hän saa arvostelun tehtävästä sekä uuden tehtävän. Aliisaa jännittää, jos hän on tyrinyt niin pahasti, ettei saakaan uutta tehtävää. Tai saa tehtävästi surkeimman mahdollisen arvosanan.
Terttu odottaa jo ja vilkaisee kelloa, kun Aliisaa astuu sisään. Aliisa on kuitenkin juuri ajallaan eikä yhtään myöhässä.
”Huomenta vaan”, Terttu sanoo nyrpeänä. ”Tänään olisi sitten palautteen aika.”
”Huomenta”, Aliisa vastaa tuskin kuuluvalla äänellä. Terttu tuijottaa Aliisaa eikä sanoo pitkään aikaan mitään. Aliisa ehtii jo ajatella, että koko tehtävä on mennyt niin huonosti, että Terttukaan ei henno sanoa mitään.
”No niin”, Terttu sanoo yhtäkkiä. ”Sinä olet ollut, leipomossa, atk-pajassa, postissa, porojen luona, kuulostelijoiden kanssa ja huoltojoukoissa.”
Aliisa ei sano mitään vaan tuijottaa Terttua ja odottaa tuomioita.
”En sen kummemmin ala erittelemään miten tehtävä on mennyt, mutta tiedät sen varmasti ihan itsekin, vai mitä?, Terttu kysyy.
”No ei mennyt aina ihan putkeen, mutta…”, Aliisa vastaa ennen kuin Terttu keskeyttää hänet.
”No niin ei siitä sitten enempää. Ilmoitan joulupukille arvosteluni jokaiselta päivältä ja hän sitten tekee päätöksensä sen pohjalta. Voit mennä”, Terttu sanoo ja kääntää katseensa muistilehtiöönsä.
Aliisa ei liikahdakaan vaan edelleen tuijottaa Terttua.
”No mitä sinä siinä seisot. Mene nyt!”, Terttu tiuskaisee, kun huomaa Aliisan seisovan edelleen samassa paikassa.
”Mutta entä seuraava tehtävä?”, Aliisa sanoo itku kurkussa. Hän on tosiaan ollut niin huono, ettei tehtäviä enää tule.
”Seuraava tehtävä? Et kai sinä niin hölmö ole, että luulet saavasi sen ennen kuin sen aika on. Sinähän voisit huijata!”, Terttu melkein huutaa.
”En minä huijaa!”, Aliisa huutaa vihaisesti takaisin ja kyynelet kihoavat Aliisan silmiin.
”Siitä minä en ota vastuuta! Tehtävä tulee, kun tehtävä tulee ja nyt ulos! Minulla on oikeita töitä”, Terttu huutaa ja osoittaa ovea.
Aliisa ryntää hirvittävää vauhtia mökistä ulos ja juoksee kohti omaa tupaansa. Hän on niin vihainen, että kyyneleet valuvat väkisin poskia pitkin. Aliisa ei milloinkaan huijaisi tai olisi epärehellinen. Aliisa ei edes koskaan pinnannut tonttukoulusta. Yhtäkkiä Aliisa törmää johonkin ja kaatuu suoraan lumihankeen.
”Oi voi! Mikäs se oli”, kuuluu ääni toisesta lumihangesta. Aliisa kampeaa itsensä ylös ja puhdistaa enimmät lumet vaatteiltaan. Valmiita lahjapaketteja lojuu ympäriinsä ja joku möyryää toisessa lumikasassa. Aliisa rientää apuun samalla anteeksipyydelleen.
”Anteeksi kamalasti. Minulla oli niin kiire.” Aliisa saa kuin saakin tontun kädestä kiinni ja nostaa lumisen joulumuorin ylös hangesta. ”Muori!”, Aliisa huudahtaa.
”Mihin ihmeeseen sinulla oli noin kova kiire? Nyt on lahjat pitkin poikin.”, joulumuori kysyy tiukasti.
”Anteeksi”, Aliisaa sanoo ja kertoo, että oli kuulemassa arviota tehtävästä eikä saanut hyvää palautetta.
”No mutta se oli se tehtävä. Teit varmasti parhaasi”, joulumuori lohduttaa. ”No autapas nyt minua näiden pakettien kanssa, niin viedään nämä tuonne lahjavarastoon.”
Aliisa ja muori keräävät lahjat muorin höpötellessä kaikenlaista. Se helpottaa Aliisan oloa ja pian hän unohtaa riidan Tertun kanssa.
”Onko huomenna se päivä, kun Ulrika tulee Korvatunturille?”, muori kysyy, kun he kävelevät varastolta pois.
”On joo. Meillä on kauheasti suunnitelmia. Ei olla nähty tosi pitkään aikaan.”, Aliisa sanoo innoissaan.
”No mutta sehän on mukavaa. Menes nyt, niin jaksat sitten huomenna. Minä käyn vielä keittiössä.”, joulumuori sanoo ennen kuin lähtee kohti keittiötä.


Illalla Aliisa ei meinaa saada unta, koska odottaa huomista niin kovasti. Vihdoinkin hänellä on aikaa kysellä Ulrikalta viimeisestä koitoksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti