keskiviikko 14. joulukuuta 2016

14. Kuulostelijat

Kuulostelijatontut ovat tunnetuimpia tonttuja sitten joulupukin. Kuulostelijat ovat niitä, jotka tarkkailevat ihmisiä ja heiltä vaaditaan erityistaitoja kuten suojelijoilta. Aputontuilla on pitkä koulutus ennen kuin he pääsevät tosi toimiin. Kerrotaan, että kerran aputonttu pääsi oikean kuulostelijatontun mukaan vasta kahden harjoitteluvuoden jälkeen. Aputonttu oli tippunut kolmannen kerroksen ikkunalta suoraan perheen auton päälle ja varashälytin oli pärähtänyt soimaan. Hän oli tiputtanut tonttulakkinsa erään talon parvekkeelle hakiessaan sieltä lahjatoivelistaa ja hän oli useammassakin talossa jäänyt kiinni ikkunoista kurkisteltuaan. Ihmiset eivät varsinaisesti pidä siitä, että heidän ikkunoistaan kurkistellaan ja aputonttu oli meinannut saada posliinikannusta päähän, kun perheen äiti oli pelästynyt kurkistelijaa. Toisen perheen isä oli soittanut poliisit ja tontuille oli tullut kamala kiire karkuun. Poliisi etsii vielä tänäkin päivänä vanhaa parrakasta miestä, joka kurkistelee talojen ikkunoista. Sen jälkeen kuulostelijatonttujen koulutukseen oli säädetty säännöt. Koulutus kestää vähintään 10 vuotta ja sen aikana useita vaikeita kokeita. Kuulostelijatontut pääsevät myös eläkkeelle jo 200-vuotiaina, koska heidän täytyy aina olla huippukunnossa. Yleensä se tarkoittaa, että he ottavat jonkun leppoisan pestin Korvatunturilta.
Tänään Aliisan pitää seurata aputonttujen koetta. Kokeessa pitää yrittää olla mahdollisimman huomaamaton ja napata Aliisalta kulkunen, joka on kiinnitetty hänen lakkiinsa. Se kuulostaa Aliisasta hauskalta ja hänestä tuntuu, ettei hän voi epäonnistua tässä koitoksessa.
Aliisa, jonka silmä on mustana eilisen jäljiltä, saapuu kokoontumisalueelle ja kertoo kokeeseen osallistuville aputontuille säännöt. Jos tonttu jää kiinni, hän epäonnistuu kokeessa ja se hylätään. Kuulostelijat näyttävät sulautuvan maastoon ja he liikkuvat valtavan nopeasti. Näyttää siltä kuin ne liikkuisivat jouluntaialla ja olisivat hieman läpinäkyviä.
Koe alkaa ja kaikki hiljentyvät odottamaan aloitusmerkkiä. ”Nyt!”, Aliisaa sanoo ja kaikki aputontut pinkaisevat eri suuntiin. Aliisa pyörii ympyrää kulkunen kilisten ja yrittää nähdä minne aputontut menivät, mutta hän ei näe enää ristin sieluakaan missään. Aliisa pyörii aikansa paikallaan ja yrittää katsellaan havaita liikettä puissa tai kuulla askelten ääniä, mutta ei ketään missään. Aliisa odottaa ja odottaa. Jossain vaiheessa hän huomaa kulkusen äänen vaienneen. Joku on napannut sen ilman, että Aliisa huomasi mitään. Aliisa merkitsee kokeen suoritetuksi ja on iloinen aputonttujen puolesta, vaikka ei ymmärräkään miten kulkusen nappaaminen oli mahdollista. Aliisa yrittää huudella aputonttuja, mutta kukaan ei tule.
Yhtäkkiä hän kuulee askeleet, jotka tulevat häntä kohti. Aliisa tunnistaa Tertun jo kaukaa, mutta tällä kertaa hän on onnistunut tehtävässään. Terttu ei voi olla vihainen.
Terttu tulee Aliisan luokse ja katselee ympärilleen.
”Missä kokelaat ovat?”, Terttu kysyy.
”En minä tiedä. Koe alkoi ja he onnistuivat siinä enkä ole nähnyt ketään sitten aamun.”, Aliisa vastaa ja ojentaa Tertulle hyväksytyn koekaavakkeen.
”No niinpä tietysti. Mitähän pukki mahtaa tuumata, kun kaikki aputontut ovat tipotiessään!”, Terttu tiuskaisee, ottaa kaavakkeet ja lähtee.

Aliisaa masentaa. Hän oli aivan varma onnistumisestaan. Tämä viimeinen koitos on ollut kamala. Onneksi Aliisan tarvitse huolehtia enää äidistäkään, koska siellä on kaikki hyvin. Mutta ikävä Aliisalla on silti, niin äitiä kuin jännittäviä suojelijan tehtäviäkin. Onneksi huomenna on tämän tehtävän viimeinen päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti