tiistai 13. joulukuuta 2016

13. Porotonttu

Aamu alkaa aikaisin, sillä porot ovat aamuvirkkuja ja kaipaavat ruokaa. Tai suuriosa poroista on, mutta Unto ja Petteri nukkuisivat mielellään pidempään, mutta eivät halua jäädä vaille ruokaa ja heräävät muun tokan kanssa samaan aikaan. Aliisa tallustaa kylmässä pakkassäässä unenpöpperöisenä aitaukselle, missä porot odottelevat jo kärsimättömästi.
Tämän päivän tehtävänä on aputonttujen työn tarkkailu, töiden jakaminen ja tietysti töihin osallistuminen. Aliisa on saanut ohjeet porojen hoitajatontulta Saagalta. Kukaan porotontuista ei ole tänään Korvatunturilla, koska tänään on porotonttujen konferenssi Pohjois-Ruotsissa. Se on tärkeä tilaisuus.
Aliisa jakaa aputontuille tehtävät. Itse hän suunnistaan kaivolle hakemaan puhdasta vettä ja ottaa mukaan pari pientä aputonttua. Vesisaavit ovat painavia ja lumi on liukasta. Vettä roiskuu vaatteille, kun Aliisa pumppaa kaivosta vettä ämpäreihin. Kengätkin kastuvat saaveja kantaessa eikä aikaakaan kun Aliisa on aivan läpi märkä. Varpaita palelee ja vaatteet liimautuvat kiinni ihoon.
Kun vedet on kannettu, on aitauksen siivoamisen aika. Siinä riittää puuhaa kaikille aputontuille ja Aliisalle. On vaihdettava puhtaita olkia suojiin ja kerättävä poronkikkareet pois. Porot eivät varsinaisesti helpota tehtävää, koska he ovat jatkuvasti uteliaina katsomassa mitä ihmettä he tekevät. Aika rientää ja työkin tuntuu helpottuvan, kun siitä tulee rutiinia.
”Hei! Kuka on päästänyt porot pois aitauksesta?”, yksi aputontuista huutaa. Aliisa kääntyy hädissään katsomaan, kun porot mennä jolkottelevat pitkin poikin aitauksen ulkopuolella. Joku on jättänyt portin auki.
”Ne täytyy saada kiinni ja takaisin aitaukseen!”, Aliisaa huutaa ja kaikki tontut lähtevät ottamaan poroja kiinni. Siinä saa tontut juosta vapaudesta onnellisten porojen perässä hiki tonttulakissa.
Porot ovat erityisen innoissaan vapaudesta tähän aikaan vuodesta, koska ne odottavat innolla jouluaattoa, joka on niiden ainoa työpäivä vuodessa. Sen jälkeen ne saavatkin vaellella vapaana Korvatunturin metsissä, kunnes ne taas vuoden päästä kerätään aitaukseen syömään ja lepäämään tulevaa koitosta varten.
Kun kaikki muut porot on saatu aitaukseen, Aliisa saa vielä suuren Aslak-poron kiinni. Aslak on valtavan kokoinen poroksi ja hänellä on upeat sarvet. Taluttaessaan Aslakia aitaukseen Aliisa ei voi olla kokeilematta poronsarven pintaa. Se näyttää pehmeältä. Mutta siitä Aslak ei pidä lainkaan eikä sarvet todellakaan ole pehmeät. Aslak heilauttaa vihaisesti päätään ja sarvi osuu Aliisaa silmäkulmaan. Samaan aikaan Aliisa astuu poronkikkarekasaan ja kaatua mäiskähtää suoraan sen päälle. Aslak jolkottelee loukkaantuneena puhtaille suojaan puhtaille oljille.
Aputontut auttavat Aliisan ylös poron kikkare kasasta ja yhteistuumin he siivoavat loput aitauksesta ennen kuin työpäivä on ohi. Terttu odottelee jo portilla. Aliisa kiittää vielä aputonttuja hyvästä ja tapahtumarikkaasta päivästä ja menee Tertun luo.
Terttu katselee likaista Aliisaa, jonka silmä kulmaa koristaa komea mustelma, nenäänsä nyrpistäen. ”Kaavakkeet!”, Terttu sanoo, mutta ei ojenna kättään. Aliisa kaivaa taskustaan likaisen, rypistyneen ja hieman kastuneen kasan paperia ja ojentaa sen Tertulle. Tällä kertaa Aliisa ei jaksa jäädä odottamaan onko Tertulla jotain muuta asiaa vaan jättää nyrpeän Tertun aitaukselle likainen paperimytty käsissään ja suuntaa kohti omaa mökkiään.


Peseydyttyään, syötyään ja saatuaan varpaansa vihdoinkin lämpimäksi Aliisa miettii äitiä. Äiti sanoi, että kaikille löytyy oma paikkansa tässä maailmassa, mutta Aliisasta tuntuu juuri nyt, että suojelijaa hänestä ei tule. Eikä porojen hoitajaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti