maanantai 12. joulukuuta 2016

12. Pakkaamo

Aliisa herää aikaisin. Hän on hyvällä tuulella, koska heillä oli niin hyvä keskustelu äidin kanssa. Kun he olivat jonkun tovin tuijotelleet toisiaan, niin äiti oli kysynyt mitä Aliisalle kuuluu. Aliisa oli ensin kertonut jotain ympäri pyöreää ja selittänyt Korvatunturin kiireestä. Aikansa siinä juteltuaan Aliisa kuitenkin kertoi, että hän suorittaa viimeistä koitostaan eikä se oikein suju. Äiti oli kuunnellut Aliisaa ihan hiljaa ja sanonut sitten, että uskoo, että Aliisasta tulee hyvä suojelija. Olihan Aliisa viime jouluna pelastanut hänetkin. Äiti paljasti, että viime jouluna hän oli nähnyt Aliisan ja löytänyt Aliisan tonttulakin tietokonelaukustaan. Aliisa oli kysynyt äidiltä, että oliko tämä varma, ettei hänessä ollut vähän tontun verta. Äiti oli nauranut ja sanonut, ettei sitä koskaan tiedä.
Äiti oli ollut aivan itsekseen kotona, koska muu perhe oli matkoilla. Aliisa oli auttanut äitiä laittamaan muutaman tontun lisää ikkunoihin ja sitten he olivat yhdessä leiponeet torttuja joululaulujen soidessa. Aliisalla oli ollut mukavaa ja näytti siltä, että puna äidin poskilla oli syventynyt. Heillä oli ollut niin hauskaa, että Aliisa oli aivan kamalasti myöhässä aikataulustaan eikä ehtinyt nukkua kuin muutaman tunnin, mutta Aliisa olisi mielellään jäänyt vaikka pidemmäksikin aikaa äidin luo.
Tänään olisi kuitenkin vuorossa lahjapakkaamo. Se on jännittävä paikka, mutta Aliisa on mahdottoman surkea pakkaaja. Hänen pakkaamansa paketit näyttävät aina kummallisilta möikyiltä, mutta ehkä hän oppii tänään jotain uutta. Äiti kehotti häntä suhtautumaan koitokseen seikkailuna ja sellaisena hän aikoo sen ottaa.
Pakkaamolla melkein samanlainen vilske ja vilinä kuin postissa. Tämän päivän erikoistehtävä on auttaa aputonttuja siinä mitä he ovatkin tekemässä. Aliisa on innoissaan ja tarttuu jättikokoiseen teippirullaan, jonka yksi aputontuista hänelle osoittaa. Teippaaminen sujuu hyvin, kunnes tulee kiire. Aliisa menee aivan solmuun ja teippaa molemmat kätensä yhteen. Aputontut joutuvat pelastamaan hänen pulasta.
Aliisalle osoitetaan uusi tehtävä. Hänen pitää kihartaa lahjanaruja. Se sujuu niin hyvin. Aliisa on ylpeä itsestään ja siitä, että kerrankin onnistuu jossain.
Päivän päätteeksi Aliisa saa pakata kokonaisia lahjoja. Lahjat eivät ole kauniita, mutta ne menettelevät. Aputontut ovat tyytyväisiä, kun ovat saaneet apua. He uskaltavat jättää Aliisan pakkaamaan yksin muutamaa lahjaa, kun lähtevät hakemaan lisää paketoitavaa leluosastolta.
Kun aputontut tulevat takaisin, Aliisaa ei näy missään. Vain paketit odottavat pakattuina pöydällä. He yrittävät huudella Aliisaa, mutta häntä ei vain näy eikä kuulu. Ehkä Aliisan päivä päättyi aiemmin, he toteavat ja jatkavat töitään vielä viimeisen tunnin.
Kun päivä päättyy, Terttu-tonttu saapuu pakkaamoon. Terttu katselee ympärilleen hämmästyneenä. Kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta missä on Aliisa. Terttu kysyy tontuilta, että eikö Aliisa ole saapunut olleenkaan paikalle. Tontut kertovat, että Aliisa on ansiokkaasti ollut mukana, mutta hän katosi tunti sitten.  Kun Terttu kääntyy lähteäkseen, valtavan suuri lahjapaketti kaatuu mätkähtäen lattialle. Kaikki kääntyvät katsomaan pakettia.
Se liikkuu! Kaikki ottavat askeleen taaksepäin kun Aliisa kaivautuu lahjapaketista esiin.
”Huh! Pääsinpäs!”, Aliisa puuskuttaa noustessaan lattialta suoraan Tertun eteen.
”No niinpä tietysti!”, Terttu sanoo melkein huutaen ja kirjoittaa muistikirjaansa sellaisella vauhdilla, että Aliisa voisi vannoa näkevänsä savua. ”Kaavakkeet!”
”Eikä! Unohdin…”, Aliisa sanoo epätoivoisena. ”Enkö voisi laittaa niitä sähköpostilla?”
”Et! Minä en käytä sähköpostia!”, Terttu sanoo vihaisena ja lähtee.
Aliisa kääntyy aputonttujen luo. ”Kiitos mukavasta päivästä ja anteeksi. En tiedä mitä tapahtui”
Aputontut pärskähtävät nauruun. ”No ainakin opit pakkaamaan.” He lähtevät yhdessä nauraen kohti mökkejään.


Illalla Aliisa miettii äitiä ja heidän hauskaa päiväänsä. Äiti kutsui hänet uudestaan kylään ja sen Aliisa aikoo toteuttaa heti kun mahdollista. Hän kyllä ajatteli odottaa siihen asti, että se on luvallista. Kyllä on mukavaa, kun on oma jouluihminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti