sunnuntai 11. joulukuuta 2016

11. Äiti

On vielä aivan pilkko pimeää ja kuu mollottaa taivaalla, kun Aliisa avaa hiljaa mökkinsä oven. Ulkona on hiljaista ja narskuva lumi jalkojen alla kuulostaa melkein samalta kun postitoimiston hälytyssummeri. Aliisan on käveltävä pitkä matka aina Korvatunturin rajalle asti. Aliisa on taitava käyttämään jouluntaikaa, mutta hän ei voi käyttää sitä Korvatunturilla ennen kuin on saanut suojelijastatuksen. Muuten hän jää sitä välittömästi kiinni ja kaiken hölmöilyn jälkeen se olisi varmasti viimeinen pisara eikä hänestä koskaan tulisi ihan oikeaa suojelijaa.
Aliisan suunnitelma on mennä jouluntaialla ihan pikaisesti käymään äidin luona. Tänään se on hyvä toteuttaa, koska Aliisalla on vapaapäivä eikä kukaan kaipaa häntä. Lisäksi on sunnuntai, niin äiti on melko varmasti kotona. Aliisa on suunnitellut tarkan reitin ja aikataulun eikä hänellä pitäisi olla mitään ongelmaa saapua ajoissa kotiin.
Aliisa tarpoo ja tarpoo syvässä lumessa, kunnes vihdoin tulee näkyviin Korvatunturin rajamerkki. Se onkin erikoinen merkki, koska sen voi nähdä vain tontut. Hän asettuu huolellisesti Korvatunturin rajan toiselle puolelle ja laittaa silmät kiinni. Täytyy tarkkaan keskittyä minne aikoo matkustaa, ettei päädy aivan väärään paikkaan. Aliisa ajattelee äidin keittiötä. Aliisa pinnistää ja pinnistää ja tuntee kuinka ilmavirta vie häntä kohti määränpäätä.
Vain muutama sekunti ja Aliisa avaa silmänsä. Tuttu talo ja tutut tontut ja valot, mutta ei aivan nappi suoritus. Aliisa ei ole aivan siinä missä oli ajatellut olevansa. Hän ajatteli päätyvänsä pöydän alle, mutta onkin nyt pöydällä. Aliisa piiloutuu äkkiä kynttilän taakse, koska keittiössä on joku.
Se hyräilee hellan ääressä. Aliisa kurkistaa kynttilän takaa kuka siellä on, mutta se joku on kadonnut. ”Mitä ihmettä?”, Aliisa ajattelee. ”Eihän ihmiset osaa kadota. Onko täällä toinen tonttu?”   Aliisa päättä kurkistaa toiselta puolelta kynttilää ja kääntyy ympäri. Siinä äidin lempeät kasvot tuijottavat suoraan Aliisaa. Aliisa jäykistyy kauhusta.
”Kaakaota. Otatko sinäkin?”, äiti kysyy ystävällisesti. Aliisa ei saa sanaa suustaan, mutta nyökkää. ”Tämä on takuulla sääntöjen vastaista!”, Aliisa ajattelee. ”Nyt jään kiinni ja minusta tulee jämätonttu!”
Äiti kaivaa keittiön laatikkoa ankarasti. ”Missäs se nyt on. Täällä olen sen varmasti nähnyt”, äiti puhelee. Äiti kaivaa ja kaivaa. ”Bingo!”, kuuluu laatikolta ja hymyilevä äiti kääntyy ympäri. Hänellä on kädessään pieni ja kiiltävä sormustin. Äiti pesee sen ja laittaa siihen kaakaota sekä yhden pienen vaahtokarkin. Äiti laittaa sormustimen pöydälle. ”Varo se on kuumaa”, äiti sanoo ja käy istumaan.
Aliisa tulee varovasti kynttilän takaa ja ottaa lämpimän sormustimen käteensä. Se tuoksuu hyvälle. Kanelille ja suklaalle. Ja tietysti joululle. Aliisakin istuu pöydälle äitiä vastapäätä ja siinä he tuijottelevat toisiaan. Jouluihminen ja joulutonttu höyryävät kaakaot käsissään.


Hyvää kolmatta adventtia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti