lauantai 10. joulukuuta 2016

10. Postipäivä

Aamulla Aliisa herää jo ennen kukonlaulua, koska tänään on postipäivä. Siellä on poikkeuksellisen kiireistä ja tämän päivän tehtäväkin on siitä syystä poikkeuksellinen. Aliisa ei toimi tänään tarkkailijana vaan osallistuu aputonttujen töihin.
Kun Aliisaa saapuu postille, niin siellä on jo aivan mahdoton meno ja meteli. Aliisa yrittää saada tonttuja pysähtymään, jotta joku kertoisi hänelle missä postipäällikkö Antero on. Kukaan ei kuitenkaan pysähdy ja vaikka Aliisa yrittää tukkia tien, niin postitontut luikahtelevat hänen ohitseen.
Yhtäkkiä Aliisa kuulee kovaa huutoa. ”Nyt vauhtia ja vipinää! Sieltä on tulossa seuraava lasti näillä minuuteilla!”, joku huutaa. ”Hop hop  hop! Mitä te siinä kuhnailette, nyt vauhtia!”
Huutajan täytyy olla Antero. Aliisa suunnistaa kohti ääntä. Monen hyllyvälin, postikasan ja ohi kiitävän tontun jälkeen Aliisa löytää oikean tontun.
”No kukas se sinä sitten olet ja mitä sinä siinä teet?”, Antero kysyy kärkkäästi kun Aliisa menee hänen luokseen. ”No kai noin hitaastakin on apua. Otat tuosta tuon kasan ja alat lajitella. VAUHDILLA!”, Antero komentaa Aliisaa ja osoittaa valtavaa postikasaa. Aliisa kääntyy kysyäkseen Anterolta, että miten lajittelu tapahtuu, mutta Antero on jo kadonnut ja jostain kaukaa hyllyjen välistä kantautuu tuttua huutoa.
”No kai tästä selvitään ja ehkä joku ehtii auttaa. Olenhan ennenkin ollut postien kanssa tekemisissä”, Aliisa ajattelee ja menee kasan luo.
Se on todella valtava. Aliisa ottaa ensimmäisen kirjeen käteen. Se on Tampereelta. Aliisasta tuntuu, että sen kirjeen kirjoittaja on oikein kiltti. Aliisa laittaa sen vihreään laatikkoon, koska hänestä se tuntuu oikealta. Seuraava kirje menee punaiseen laatikkoon, koska Aliisasta tuntuu, että tämän kirjeen kirjoittajalla on parantamisen varaa käytöksessään. Niin Aliisa lajittelee pikavauhtia koko kasan. Kun hän tiputtaa viimeisen kirjeen vihreään laatikkoon, kaksi postitonttua tulee ja nappaa laatikot mitään kysymättä. Aliisa ryntää heidän peräänsä ja kysyy, josko voisi auttaa jotenkin? Postitontut eivät vastaa, mutta Aliisa päätyy jännittävään saliin, jossa leimataan kuoria.
Aliisa päättää olla oma-aloitteinen ja katsoo mallia muilta. Pöydällä lojuu ylimääräinen leimasin ja sen vieressä on selvästi tyhjä leimauspaikka. Pöydälle tulee jatkuvasti kirjeitä suuresta kuilusta, Aliisa leimaa kuoren ja tiputtaa sen pöydän vieressä olevaan kuiluun.
Aliisa leimailee kirjeitä jonkin tovin, kun hän kuulee takaansa äänen ”Mitä ihmettä sinä teet?!”, joku huutaa kauhuissaan hänen takanaan. Aliisa kääntyy pelästyneenä ja näkee kauhistuneen pienen tontun. ”Leimasin näitä kirjeitä, niin kuin muutkin. Olen täällä auttamassa.”; Aliisa vastaa.
”Sinä olet leimannut kaikki tuolta tulleet kirjeet tuolla leimasimella?”, tonttu kysyy silmät lautasen kokoisina.
”Joo kyllä, niin kuin muutkin”, Aliisa sanoo ja epäilee, että nyt on jotain pahasti pielessä. Tonttu ryntää saman tien kohti valtavaa punaista nappia ja painaa sitä. Summeri alkaa soimaan, kirjeluukut sulkeutuvat ja kaikki tontut pysähtyvät niille sijoilleen.
Antero ryntää huoneeseen ”Jos joku vahingossa painoi, niin saa kyllä potkut! Saman tien!”, hän huutaa raivostuneena. ”Kuka painoi pysäytysnappia! Koko posti on seis!”
”Minä painoin”, nappia painanut pieni tonttu sanoo. ”Tämä a-pu-lai-nen tässä on leimannut minun kirjeeni. Kaikki samalla leimasimella ties kuinka kauan, kun olin hakemassa uutta lähtevien leimasinta. Nyt tuolla kuilussa on lähtevät ja saapuneet aivan sekaisin.”
Aliisa on kauhuissaan. Mitä ihmettä hän on mennyt tekemään.
Antero muuttuu ensin punaiseksi ja sitten siniseksi ”Etkö sinä tahma-aivo erota Kaustisen postileimaa Korvatunturin postileimasta! Koko päivä on ollut aivan turhaa! Sitä paitsi se sinun lajittelemasi postikasa on lajiteltu väärin. Siellä on nyt Turun ja Tampereen kirjeen sikin sokin!”, Antero huutaa Aliisalle.
Aliisa on niin pahoillaan ja niin kauhuissaan, ettei saa sanaakaan suustaan.
”Kaikki kotiin! Alakerta pitää siivota ennen kuin voidaan jatkaa ja siihen menee koko loppu päivä! Huomenna tehdään sitten tuplavauhdilla töitä ja sinä pysyt kaukana postista!”, Antero komentaa ja osoittaa Aliisaa. Hän lähtee lampsimaan alakertaan komento huutojen säestämänä. Muut tontut siirtyvät näreissään kohti ulko-ovea.
Ulko-ovella Aliisa törmää Terttuun, joka kuulee Anteron huudon ja ihmettelee poistuvia postitonttuja. Terttu katsahtaa Aliisaan ja tajuaa, että Aliisa on taas sählännyt jotain. Hän pudistaa päästään ja ojentaa kätensä. Aliisa tuijottaa Terttua eikä ymmärrä mitä tämä haluaa. ”Kaavakkeet”, Terttu komentaa.
Mutta Aliisa on unohtanut ne. ”Voi ei unohdin ne! Tuon ne maanantaina. Ihan varmasti tuon!”, Aliisa sanoo anteeksipyytävästi.
Terttu tekee merkinnän muistivihkoon ja poistuu.


Aliisa tallustelee hiljalleen kohti omaa mökkiään. Onneksi huomenna on jännittävä päivä ja Aliisa saa tehdä jotain sellaista, jossa tietää onnistuvansa. Huomenna laitetaan suunnitelma täytäntöön!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti