Aliisan onneksi perheen
koira, joka oli se kuorsaaja, on erittäin tonttuystävällinen tapaus. Aliisa
pääsee asumaan koiran pehmoiselle sängylle. Koira tuntuu ymmärtävän Aliisaa,
kun tämä juttelee sille.
Talo on täynnä hälinää.
Aliisalle on selvinnyt, että tänään on juhlabileet, mitä se sitten
tarkoittaakin, mutta Aliisa tuntee sydämessään, että tässä talossa asuu joulu.
”Ehkä se on lasten jouluilo, joka tuntuu. Se kun on jokaisen lapsen sydämessä
jo syntymästä asti”, Aliisa miettii. Aliisa ei vielä tiedä milloin äiti tulee
kotiin, mutta päättää sitä ennen selvittää miten ihmeessä hän saa jouluiloa
äitiin.
Koska Aliisa on koko ikänsä
asunut Korvatunturilla, hän ei oikein tunne ihmisten joulutapoja ja mistä
tunnistaa todellisen joulun. Hän kaivaa christmacin laukustaan ja alkaa selaamaan
jouluuglea.
Aliisa unohtuu koko päiväksi
lukemaan erilaisista joulutavoista, ihmettelee joulutarjouksia eikä ymmärrä
mitä tarkoittaa joulustressi. Kun taloon alkaa tulvimaan vieraita ihmisiä,
Aliisa sammuttaa christmacinsa ja alkaa tarkkailemaan perhettä. Hänen uusi
koiraystävänsä on käynyt hakemassa hänelle suuren, joskin hieman kuolaisen,
piparkakun.
Lapset ovat olleet ihan
innoissaan koko päivän illan joulujuhlabileistä. On koristeltu vähän lisää,
leivottu, riidelty kuka saa laittaa minkäkin tonttulakin, Pipsalla on loppujen
lopuksi kahdeksan tyllihametta ja isä on huojentunut, kun juhlat vihdoinkin
alkavat.
Lapset katoavat huoneisiinsa
kavereidensa kanssa. Sieltä kuuluu joulumusiikki ja ilon äänet. Vähän
samanlaiset kuin korvatunturilla aputontujen joulukahvipöydästä. Isä istuu
aikuisten kanssa olohuoneeseen juttelemaan aikuisten asioista.
Illalla joulumieli on täyttänyt koko talon ääriään
myöten. Väsyneet lapset eivät jaksa edes huolehtia äidin joulumielestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti