lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukuun yhdeksästoista päivä

Aliisan onneksi perheen koira, joka oli se kuorsaaja, on erittäin tonttuystävällinen tapaus. Aliisa pääsee asumaan koiran pehmoiselle sängylle. Koira tuntuu ymmärtävän Aliisaa, kun tämä juttelee sille.
Talo on täynnä hälinää. Aliisalle on selvinnyt, että tänään on juhlabileet, mitä se sitten tarkoittaakin, mutta Aliisa tuntee sydämessään, että tässä talossa asuu joulu. ”Ehkä se on lasten jouluilo, joka tuntuu. Se kun on jokaisen lapsen sydämessä jo syntymästä asti”, Aliisa miettii. Aliisa ei vielä tiedä milloin äiti tulee kotiin, mutta päättää sitä ennen selvittää miten ihmeessä hän saa jouluiloa äitiin.
Koska Aliisa on koko ikänsä asunut Korvatunturilla, hän ei oikein tunne ihmisten joulutapoja ja mistä tunnistaa todellisen joulun. Hän kaivaa christmacin laukustaan ja alkaa selaamaan jouluuglea.
Aliisa unohtuu koko päiväksi lukemaan erilaisista joulutavoista, ihmettelee joulutarjouksia eikä ymmärrä mitä tarkoittaa joulustressi. Kun taloon alkaa tulvimaan vieraita ihmisiä, Aliisa sammuttaa christmacinsa ja alkaa tarkkailemaan perhettä. Hänen uusi koiraystävänsä on käynyt hakemassa hänelle suuren, joskin hieman kuolaisen, piparkakun.

Lapset ovat olleet ihan innoissaan koko päivän illan joulujuhlabileistä. On koristeltu vähän lisää, leivottu, riidelty kuka saa laittaa minkäkin tonttulakin, Pipsalla on loppujen lopuksi kahdeksan tyllihametta ja isä on huojentunut, kun juhlat vihdoinkin alkavat.
Lapset katoavat huoneisiinsa kavereidensa kanssa. Sieltä kuuluu joulumusiikki ja ilon äänet. Vähän samanlaiset kuin korvatunturilla aputontujen joulukahvipöydästä. Isä istuu aikuisten kanssa olohuoneeseen juttelemaan aikuisten asioista.
Illalla joulumieli on täyttänyt koko talon ääriään myöten. Väsyneet lapset eivät jaksa edes huolehtia äidin joulumielestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti