lauantai 5. joulukuuta 2015

Joulukuun viides päivä

Aliisa on onnellinen uudessa pestissään vaikka työtä on paljon, mutta omituinen tunne häiritsee häntä kovasti. Joulumuori on opettanut, että jokaisella tunteella on tarkoituksensa ja Aliisa haluaa selvittää tämän tunteen tarkoituksen.
Korvatunturin suuri kutsukello ilmoittaa, että kello on viisi ja kaikkien on aika siirtyä suureen saliin joulukahveille. Aliisa painaa viimeisen kerran enteriä ja sulkee christmacinsa tältä illalta.
Raikas pakkasilma tulvii Aliisan keuhkoihin, kun hän tarpoo hangessa kohti suurta salia.
Salissa kaikki on täydellistä. Kynttilöitä, kuusen oksia, joulupalloja, kimallenauhaa, joululauluja, kaikkea mitä kuuluu jouluun. Ja mikä jouluherkkujen, kahvin, glögin ja kaakaon tuoksu. Naurua, puhetta ja iloisia tonttuja niin paljon, että olisi mahdotonta laskea kaikkia. Koodaajatontut istuvat kolapullojensa kanssa väittelemässä asiasta, josta kukaan muu ei ymmärrä mitään. Porotontut keskustelevat siitä kenen porot tottelevat mitäkin käskyä. Pienet aputontut istuvat omassa pöydässään ja jakavat kokemuksia ja jännittäviä tapahtumia, joita ovat pestiapulaisina kohdanneet. Aliisalla on vain yksi päämäärä. Hän haluaa selvittää omituisen tunteen.
Aliisa marssii suoraa päätä suuren salin pääpöytään, jossa istuvat joulupukki, joulumuori ja vanhimmat.
”Hei Joulupukki, minulla olisi tärkeää asiaa. Olisiko hetki aikaa?”, Aliisa sanoo.
”Totta kai, rakas lapsi. Kerro huolesi.”, Joulupukki sanoo lempeästi.
”Minulla on omituinen tunne. Se alkoi ensimmäisenä työpäivänä ja se on kasvanut päivä päivältä suuremmaksi. Se tuntuu tuolla sydämen takana, no omituisena…”, Aliisa sanoo huolestuneena.
”Voi lapsi rakas! Olet niin nuorena saanut tärkeän pestin ja siitä se tunne varmasti johtuu. Tonttupestit eivät ole helppoja aikuisillekaan tontuille ja olen kuullut vain hyvää työstäsi. Määrään, että tänään rentoudut ja pidät hauskaa. Jos tunne ei katoa, niin tule luokseni uudestaan”, joulupukki sanoo tietävänä ja kun hän nousee seisomaan saliin laskeutuu täydellinen hiljaisuus.
Aliisa kävelee helpottuneena aputonttujen pöytään kuuntelemaan ikätoveriensa hurjia tarinoita ja omituinen tunne hieman helpottaa. ”Tästä tulee varmasti hauska ilta”, Aliisa miettii ja yhtyy joululauluun muiden kanssa.
Joulumuori on kuunnellut tarkkaan Aliisan ja joulupukin keskustelua. Hän on koko illan oudon hiljainen ja hänen kasvoillaan on omituinen ilme.

Kiitos kuvasta taiteilija Liisi Liikkaselle

Laura, Lauri ja Pipsa ovat päättäneet pitää mietiskelypäivän, koska mitään toteuttamiskelpoista ratkaisua ei vintillä saatu aikaan. Äiti ei vieläkään laula eikä tontut ilmesty, vaikka on lauantai eikä ole edes työpäivä.
Äiti on hyvällä tuulella ja siivoaa ja laittaa lasagnea, mutta joululauluja ei kuulu eikä tonttuja näy. Lauantait ovat kuitenkin parhaita päiviä, koska ollaan perheen kanssa yhdessä. Isä laittaa tulet takkaan ja illalla saunotaan. Iltapalalla on teetä ja teeleipiä. Ei vieläkään torttuja ja glögiä.
Illalla sängyssä Laura miettii surullisena, että joulua ei varmaan tänä vuonna tule ollenkaan. Hän on juuri nukahtamaisillaan, kun hän keksii täydellisen ratkaisun!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti