 |
| Moi joulupukki. Me tarvitaan apua. Meidän äiti on unohtanut joulun ja jonkun pitäis muistuttaa sitä tai meille ei tule joulua! Ollaan oltu kiltisti. Laitetaan toiveet sitten myöhemmin. Toivoo, Laura, Lauri, Pipsa <3 |
Siinä on se kirje, joka sai Aliisan pyörtymään. Aliisa tuntee kuinka hänellä on tärkeä tehtävä.
”Missä nämä lapset on?”,
Aliisa kysyy Ulrikalta.
”Tuossa valkoisessa talossa.
Lapsilla on sydämessään lasten jouluilo, mutta äiti on se autettava jouluihminen.”,
Ulrika sanoo.
”No missä se äiti on?”,
Aliisa kysyy kärsimättömästi.
”Ulkomailla, mutta tulee pian
kotiin. Sulla ei tosiaan ole paljon aikaa ja valitettavasti mun on lähdettävä
tänään. Tää lumeton joulukuu saa jouluihmisetkin epäröimään jouluntaikaa.”,
Ulrika sanoo.
”Jätätkö sä mut yksin? En mä
osaa!”, Aliisa sanoo vihaisesti.
”Kyllä osaat. Se on sun
sydämessä. Muistat vaan, ettet näyttäydy ihmisille.”, Ulrika sanoo.
Aliisa on hiljaa ja tuijottaa
Ulrikaa.
”No mutta nyt mä meen. Onnea
matkaan.”, Ulrika sanoo ja katoaa suuresta oviaukosta pimeyteen.
”Kuulkaas lapset, me ei olla
kirjoitettu vielä joulupukille.” isä sanoo illalla. ”Kirjoitetaanko tänään?”
”Joo mä tilaan
prinsessapuvun, prinsessakengät, prinsessabarbin, prinsessapyörän….!”, Pipsa
huutaa innoissaan.
”Ei joulupukilta voi tilata.
Siltä toivotaan”, Lauri sanoo kärkkäästi.
”No ei muuta kun
kirjoittelemaan, niin vien ne sitten aamulla postiin ennen kuin menen töihin”,
isä sanoo.
”Turhaa se taitaa olla. Ei joulupukki
kuuntele.”, Laura sanoo pettyneenä.
”Kyllä ihan varmasti kuuntelee. Ja kannattaa kuitenkin yrittää”, isä lohduttaa.
”Kyllä ihan varmasti kuuntelee. Ja kannattaa kuitenkin yrittää”, isä lohduttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti