Joulukuun seitsemäs päivä

Aliisa on työntouhussa, kun yhtäkkiä hänen työhuoneensa oveen koputetaan. Oven takana on joulumuori, jolla on mukaan tuoreita joulutorttuja ja höyryävää mustikkaglögiä.

”Hei Aliisa, tulin katsomaan mitä sinulle kuuluu ja toin pientä piristystä työpäivään”, joulumuori tervehtii iloisesti.

Aliisa on hämmästynyt, koska joulukuussa joulumuorilla on kädet niin täynnä työtä, ettei hänellä ole aikaa yksityisvierailuihin, vaikka hänen luokseen saa aina kyllä mennä.

”Hyvää kuuluu. Olen tehnyt töitä, niin että christmac melkein savuaa. Onneksi Elias on apuna”, Aliisa vastaa hämillään.

”No mutta taitaa olla tauon paikka. Istutaanko hetkeksi ja juodaan iltapäiväglögit”, joulumuori sanoo ja katselee ympärilleen etsien istumapaikkaa.
Aliisaa vähän hävettää, koska eihän hänen työhuoneessaan ole kuin yksi tuoli. Hän on tarjoamassa sitä muorille, kun muori kaivaa esiliinansa taskusta suuren huovan ja levittää sen lattialle.

”Miten noin iso huopa mahtuu noin pieneen taskuun?”, Aliisa kysyy hämmästyneenä.

”Jouluntaikaa vaan. Istuhan alas, niin saat maistaa näitä special christmas 2015 edition –joulutorttuja”, muori sanoo hymyillen ja osoittaa huopaa, jolle on jo itse pyllähtänyt.

Aliisa istuu huovalle ja haukkaa muorin ojentamaa torttua, joka maistuu taivaallisen hyvälle.

Laura, Lauri ja Pipsa juoksevat innolla vintille katsomaan onko joku hakenut heidän kirjeensä.

”Kirje on kadonnut!”, Lauri huutaa.

”Suunnitelma siis toimii! Pian saadaan apua! Me ei eilen leivottu edes pipareita, vaikka me aina leivotaan itsenäisyyspäivänä.”, Laura sanoo.

Äiti tulee myöhään töistä kotiin ja Laura on näkevinään harmaan hiuksen äidin ohimolla.