Aliisa havahtuu hetkessä
hereille ja nousee salamana istumaan. Joulumuori ryntää hänen luokseen.
”Huomenta Aliisa. Käypä
makuulle siihen, ettei ala uudestaan heikottamaan. Muistatko mitä tapahtui?”,
muori sanoo rauhallisesti.
Aliisa katsoo ihmeissään
ympärilleen. Nurkassa pöydän ääressä istuu viisi vanhinta, jotka tarkkailevat
Aliisaa. Heillä on edessään kasa erilaisia papereita. He näyttävät epäileviltä.
”En minä tiedä. Tein töitä ja
sitten tuli tunne ja sen jälkeen en muista mitään.”, Aliisa sanoo
rauhallisesti.
”Aivan.”, joulumuori sanoo.
”Elias löysi sinut tämä kädessään.”, muori sanoo ja näyttää kirjettä. ”Muistako
tästä mitään?”, muori kysyy.
Aliisa ojentautuu ottamaan
kirjettä, mutta muori vetää sen Aliisan ulottumattomiin.
”Avasin tuon kirjeen, mutta en ehtinyt lukemaan sitä. Mitä täällä tapahtuu? Mitä minulle tapahtuu?”, Aliisa kysyy närkästyneenä epätietoisuudestaan.
”Kaikki aikanaan, rakas lapsi”,
muori sanoo lempeästi. ”Miltä sinusta tuntuu? Onko se tunne vielä
sydämessäsi?”, muori kysyy toivon kipinä silmäkulmassaan.
”Ei ole”, Aliisa vastaa
väsyneenä. Muori näyttää pettyneeltä.
”Aivan”, muori vastaa hiljaa
ja kääntyy kohti vanhimpia. ”Olen pahoillani, olin väärässä”, muori sanoo pettyneenä vanhimmille, jotka näyttävät voitokkailta.
”Se tunne on koko
vartalossa”, Aliisa jatkaa hiljaa.
Muori kääntyy hymyillen kohti
Aliisaa. ”Todellako? Olin sittenkin oikeassa!”, muori huudahtaa innokkaana.
Vanhimpien hiljainen puheensorina täyttää koko Misteli-mökin.
”Leevi! Juokse äkkiä pukin
luo ja sano, että se on tapahtunut!”, muori huudahtaa nuorelle tontulle, joka
on istunut oven vieressä hiljaa.
Ӏiti ei edes huomannut
tonttuja”, Lauri sanoo.
”Ei niin, mutta ehkä meidän
pitää vain tuoda joulu taloon, niin äitikin huomaa? Kysytään huomenna iskältä
voidaanko leipoa pipareita.”, Laura vastaa.
”Voi kunpa sataisi lunta”,
Lauri huokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti