Joulukuun kuudestoista päivä

Aliisa ei suostu koskemaan kirjeeseen vaikka Ulrika kuinka yrittää saada Aliisaa lukemaan sitä. Aika alkaa loppumaan ja Ulrika päättää kertoa koko totuuden Aliisalle.

”No annas kun kerron”, Ulrika sanoo ymmärtäväisenä. ”Suojelijan tehtävä on suojella joulua ja joulumieltä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Sinun sydämesi on jouluisempi kuin muiden tonttujen. Meillä jokaisella on suojeltavanamme aitoja jouluihmisiä. Katsos, joillakin ihmisillä on vähän samanlainen sydän kuin meillä, hieman jouluisempi kuin muilla ihmisillä, ja heidän tehtävänään on levittää joulumieltä ympärilleen. Joskus käy niin, että joku asia voi saada joulun hälvenemään ja jopa katoamaan kokonaan jouluihmisen sydämestä. Meidän tehtävänämme on estää niin käymästä. Jos joulu katoaa sydämestä, niin sitä on mahdotonta saada takaisin. Meillä ei ole varaa menettää yhtään jouluihmistä.  Sinun tehtävänäsi on muistuttaa jouluihmistäsi jouluntaiasta ja saada joulunpuna loistamaan tällaisen ihmisen sydämessä taas.”

Aliisa katsoo Ulrikaa kauhuissaan.

”Enhän minä osaa!”, Aliisa huudahtaa.

”Voi kyllä osaat. Sinun sydämesi tuntee jouluihmisen sydämen ja se tunne kertoo kyllä mitä pitää tehdä. Ole kiltti ja luota minuun! Ota tämä kirje ja lue se.”, Ulrika sanoo epätoivoa äänessään.

Aliisa epäröi, mutta tarttuu kirjeeseen. Taas uusi tunne valtaa hänet. Se tunne on sekoitus rohkeutta, vastauksia ja joulua. Aliisa avaa kirjeen ja lukee sen hiljaisessa ja kylmässä koirankopissa.

Koulussa on jouluaskartelua, mutta Lauraa ei huvita askarrella. ”Mitä mieltä kun ei meille tule joulua. Ehkä äiti jää sinne ulkomaille koko jouluksi”, Laura miettii surullisena.

Illalla kotona Pipsa ehdottaa juhlabileitä. Joulujuhlabileitä, joissa on pipareita, kavereita, musiikkia ja leikitään.

”No milloin me sellaiset pidetään? Äitikään ei ole nyt kotona.”, isä kysyy.

”Ei se mitään. Äiti on siellä joulumaassa. Pidetään lauantaina ja kutsutaan ainakin Liisi!”, Pipsa iloitsee.

”Vai joulumaassa”, isä naurahtaa. Lasten ihmetykseksi isä sanoo ”No pidetään vaan. Kaikki saa kutsua yhden kaverin. Laitetaan pipareita ja glögiä. Ehkä vähän lisää koristeitakin.”

"Voisikohan isistä tulla meidän perheen joulu, jos äiti on kerran tuollainen synkkä ja harmaa ryppynaama", Laura miettii illalla ennen nukahtamista.