Joulukuun kolmastoista päivä

Aliisa ei uskonut korviaan. Hän on suojelija! Ja tuo Ulrika auttaa häntä. Hänelle kyllä tulee ikävä kiltteyskaavioita, koodareita, kirjeitä ja tietysti Eliasta, mutta suojelija!

Aliisa pääsee pois Misteli-mökistä ja palaa työhuoneelleen odottamaan. Ulrika lupasi palata pian asiaan.

Elias odottaa innoissaan Aliisaa. Hän on siivonnut Aliisan huoneen, laittanut sinne valmiiksi Aliisan herkkuja. Kun Aliisa avaa oven Elias syöksyy hänen kaulaansa. ”Tervetuloa kotiin!”, Elias hihkuu.

Aliisaa naurattaa ja hän rutistaa Eliasta. ”Kiitos! Oli ikävä. Ja anteeksi. Viimeksi kun nähtiin niin olin tosi ilkeä. Saanhan anteeksi?”

”Totta kai. En edes muistanut sitä enää. Ootko kunnossa? Palaatko heti huomenna töihin? Mikä sulla oli?”, Elias kyselee.

”Kunnossa ollaan. Ja en oikein tiedä noista töistä. Tule niin kerron sulle”, Aliisa sanoo ja he menevät Aliisan työhuoneeseen ja Aliisa kertoo Eliakselle kaiken.

”Ehkä jotain on tapahtunut? Ehkä tontut on tehneet jotain?”, Lauri pohtii illalla vintillä, jonne Laura, Lauri ja Pipsa ovat ottaneet tavaksi mennä aina iltaisin juttelemaan.

”Niin toivottavasti. Se joulun mainitseminen oli kyllä hyvä juttu, mutta se työmatka vähän arveluttaa. Vietetäänkö ulkomailla ollenkaan joulua? Jos äiti unohtaa koko joulun siellä?”, Laura pohtii.

”Annetaan äidille joulukortteja mukaan sinne. Tehdään itse! Mä teen lumiukon!”, Pipsa ehdottaa.

”No ei huonompi idea, mutta se lähtee jo huomenna. Sujautetaan ne sen laukkuun, niin se on niin kun jouluyllätys”, Lauri sanoo.
”Joo tehdään näin. Mennään heti tekemään niitä.”, Laura sanoo, mutta ei siltikään ole vakuuttunut siitä, että ulkomaat on hyvä idea.

Valoisaa Lucian päivää ja kolmatta adventtia!