Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Aliisa odottaa koko päivän äitiä kotiin. Hän on kammannut hiuksensakin huolella, koska sen Aliisa on oppinut jouluuglesta, että äidit ovat erilaisia ja arvaamattomia ihmisiä ja on parempi varautua kaikkeen.

Aliisa odottaa ja odottaa. Ja odottaa ja odottaa. Päivä kuluu, ilta saapuu ja lapsetkin menevät jo nukkumaan, mutta äitiä ei näy. Isä istuu yksin takan ääressä, mutta äitiä ei näy vieläkään missään.

”Kummallinen nainen! Missä ihmeessä se nyt kuhnailee! Vihaan tätä jatkuvaa odottamista!”, Aliisa miettii vihaisena.

Samassa hän kuulee ulko-oven käyvän ja isä ryntää eteiseen. ”Sen täytyy olla äiti!”, Aliisa ajattelee innoissaan.

Aliisa vilistää eteisen ovelle ja kurkistaa nähdäkseen minkä näköinen on äiti, aito jouluihminen.

Aliisa on pettynyt. Äiti on tavallisen näköinen mustiin tylsiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Silmien välissä rypyt ja ohimoilla harmaa suortuva. Äiti vaikuttaa väsyneeltä ja hänellä on valtavasti kantamuksia. Äiti ei tuoksu joululle vaan jollekin kummalliselle. Missä on joulunpuna? Missä on kulkuset, punaiset huulet, iloinen ilme ja joulunpilke silmäkulmasta? Aliisa ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Aliisa kaivaa christmacin esiin ja miettii ”Nyt tarvitaan ihmettä! Todellista joulun ihmettä!”

Koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa

Laura, Lauri ja Pipsa ei millään haluaisi mennä nukkumaan ennen kuin äiti tulee, mutta kun Pipsa nukahtaa sohvalle, niin isä käskee heidät kaikki nukkumaan. Äiti on luvannut syödä aamiaisen heidän kanssaan ennen kuin kiiruhtaa taas töihin.

Laura ei saa nukuttua. Hän pyörii sängyssään ja odottaa äitiä. Mitä jos äiti ei oikeasti tule kotiin? Koko talo on aivan hiljainen. Onkohan isä mennyt jo nukkumaan.

Hetken päästä Laura päättää mennä katsomaan nukkuuko isä ja onko äiti jo tullut. Hän pääsee melkein alas kun ovi käy ja hän kuulee äidin ja isän äänet. Laura haluaisi juosta halaamaan äitiä, mutta ajattelee, että äiti ja isä suuttuvat, kun hänen pitäisi olla kuitenkin nukkumassa. Laura ehtii kuitenkin nähdä, että äiti ei vaikuta joulumieliseltä sen enempää kuin lähtiessäänkään, mutta sitä Laura ei enää jaksa pohtia, koska onhan heillä suunnitelma ja äiti on kotona. Siihen ajatukseen on hyvä nukahtaa.