Aliisa on päättänyt, että
asuminen haisevassa koirankopissa saa riittää. Hän kurkistelee kopin suurelta
ovelta ja tarkkailee kun ihmiset lähtevät töihin, kouluun ja päiväkotiin. Talo
näyttää tyhjältä.
Aliisa juoksee talolle ja
etsii kiivaasti luukkua, josta pääsee livahtamaan sisälle. Ikkunoista näkyy jouluvalot
ja joulukoristeet.
”Näyttää kyllä, että talossa
on joulumieltä. Jos lapset ovat erehtyneet.”, Aliisa pohtii.
Vihdoinkin hänen etsimisensä
palkitaan. Aliisa löytää yläkerrasta avoimen ikkunan, jossa on hyttysverkossa
juuri Aliisan mentävä aukko. Aliisa hiipii hiljaisen talon läpi. Jostain kuuluu
kuorsausta. ”Onko joku sittenkin kotona?”, Aliisa miettii vähän peloissaan.
Keittiöstä löytyy purkillinen
herkullisen näköisiä piparkakkuja. Aliisa lohkaisee palasen jättikokoisesta
piparkakusta ja nautiskelee sen rauhassa. Kuorsauksen ääni kovenee. Aliisa
päättää selvittää sen lähteen ja etsiä samalla itselleen sopivan piilopaikan.
Hän tarvitsee enemmän tietoa tilanteen vakavuudesta ja hänen pitää selvittää
milloin äiti tulee kotiin.
Hän kääntyy kuorsauksen
suuntaan ja näkee suuren ja kostean koirannenän vain muutaman loikan päässä
itsestään. Aliisa jäykistyy kauhusta.
”Juhlabileet! Juhlabileet!
Meillä on huomenna juhlabileet”, Pipsa hihkuu ja hyppii ympäri huonetta. Isä
purkaa kauppakasseista kaikki juhlabileherkut kaappeihin. Laura suunnittelee
kokeilevansa kukkatorttuja perinteisten tähtitorttujen sijaan. Lauri lupaa olla
glögivastaava, jonka käsissä ei lämmin glögi loppuisi kesken.
”Veithän kirjeet tänään
postiin?”, Lauri kysyy isältä.
”Totta kai. Vein ihan
konttoriin asti, että varmasti ehtii perille ajoissa”, isä vastaa.
Pitkästä aikaa tuossa
valkoisessa talossa eteläsuomalaisessa maalaiskylässä on joulun tunnelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti