Joulukuun kahdeksas päivä

Joulumuori kyseli Aliisalta tunteesta, josta hän oli puhunut pukille. Muori näytti mietteliäältä ja innokkaalta samaan aikaan, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään erityistä.

Tunne on tuntunut erityisen voimakkaalta tänään ja Aliisa on tiuskinut Eliaksellekin. Aliisalla on pahamieli siitä ja se lisäsi hänen huonoa oloaan.  Hän päättää jatkaa työtä. Kiltteysasteikon tutkiminen ja laskelmien tekeminen on aina rauhoittanut häntä.

Päivän sähköpostit on vihdoinkin käyty läpi ja on aika jatkaa perinteisten kirjeiden merkitsemistä. Aliisa tarttuu ensimmäiseen kirjeeseen, joka on Eliaksen tuoman valtavan pinon päällä. Se on kirje, joka ei tullut postitse vaan tarkkailijatonttu Heikkisen mukana. Kirje on Etelä-Suomesta, pienestä maalaiskylästä, valkoisesta talosta. Aliisa avaa kuoren, ottaa kirjeen käteensä ja omituinen tunne valtaa hänet aivan kokonaan. Aliisa pyörtyy ja tippuu tuoliltaan tömähtäen lattialle.

”Meillä on päiväkodissa joulujuhlat! Sinne tulee joulupukki ja me lauletaan ja leikitään ja äiti sä saat tulla katsomaan! Tuuthan sä katsomaan!”, Pipsa kertoo innoissaan äidille.

”Joo kiva”, äiti sanoo hajamielisesti tietokoneen takaa.

”Sä et koskaan kuuntele!”, Pipsa sanoo vihaisesti ja tömistelee yläkertaan.

Laura kuulee illalla, kun äiti ja isi puhuvat jostain työmatkasta, jonne äiti on lähdössä. Äiti kuulostaa innostuneelta, niin kuin ennen kun se puhui joulusta. Laurasta on kiva kuulla, että äiti on innostunut jostain asiasta. Ehkä sen matkan jälkeen äiti taas laulaa ja laitetaan ne valot.

”Kyllähän me saadaan lasten kanssa joulu laitettua ihan keskenään”, isä sanoo äidille.

”Tai sit ei vaan vietetä joulua! Laitetaan verhot alas, tilataan pizzaa ja nukutaan pyhät.”, äiti sanoo tuhahtaen.
Laura tulee epätoivoiseksi. ”Pizzaa! Äiti ehdotti pizzaa jouluksi! Mitä jos se ei tule sieltä työmatkalta kotiin jouluksi? Entä jos joulupukki ei vastaakaan meidän kirjeeseen eikä halua auttaa?”,  Laura miettii surullisena itsekseen.