On joulukuun ensimmäinen
päivä ja nuori, vain 125-vuotias, tonttutyttö Aliisa valmistelee työhuonettaan
ensimmäistä tonttupestiään varten. Tai ei se oikeastaan ole ihan oikea
työhuone, vaan vanha suksivarasto, mutta Aliisasta se on täydellinen.
Aliisa puhdistaa pölyt, siirtää vanhat sukset nurkkaan ja peittelee ne punaisella kankaalla, jonka on saanut muorilta, asettelee uuden karhean christmac-merkkisen tietokoneensa pienelle pöydälle, laittaa kynät ja lehtiön pöydässä olevaan laatikkoon hätävarapiparkakkujen ja piparminttusauvojen viereen. Hätävaraherkut Aliisa sai vanhalta Veijo-tontulta, joka tietää kokemuksesta, että joulukuussa tarvitaan piristystä kiireisiin ja pitkiin työpäiviin.
Aliisa puhdistaa pölyt, siirtää vanhat sukset nurkkaan ja peittelee ne punaisella kankaalla, jonka on saanut muorilta, asettelee uuden karhean christmac-merkkisen tietokoneensa pienelle pöydälle, laittaa kynät ja lehtiön pöydässä olevaan laatikkoon hätävarapiparkakkujen ja piparminttusauvojen viereen. Hätävaraherkut Aliisa sai vanhalta Veijo-tontulta, joka tietää kokemuksesta, että joulukuussa tarvitaan piristystä kiireisiin ja pitkiin työpäiviin.
Aliisalla on omituinen tunne,
mutta se varmaan johtuu ensimmäisestä työpäivästä.
Samaan aikaan toisaalla pienessä
valkoisessa talossa Laura, Lauri ja Pipsa odottavat äitiä kotiin. Perinteisesti
joulukuun ensimmäisenä päivänä äiti on tullut ajoissa töistä kotiin, tontut ja
jouluvalot on laitettu ikkunoihin, iltapalaksi on ollut torttuja, pipareita ja
glögiä ja iloinen ja joulumielinen äiti on laulanut joululauluja hieman
epävireisesti.
Nyt kello on jo kuusi eikä
äitiä näy. Laura on leiponut tortut valmiiksi, Lauri on kattanut pöydän ja
pieni Pipsa on pukenut itselleen tonttulakin, kolme tyllihametta, juhlakengät
ja on valmistautunut äidin tuloon jouluprinsessana. Isä hakenut muutaman
kuusenoksan maljakkoon tuoksua tuomaan ja laittanut lyhtyihin kynttilät, mutta
äitiä ei vain näy.
Vihdoinkin äidin auto kaartaa
pihaan ja sisään astuu väsynyt eikä yhtään joulumieliseltä näyttävä äiti. Kun
äiti huomaa jouluisen iltapalapöydän, hän vaikuttaa iloiselta, mutta jotain
siitä puuttuu.
”Onkohan äiti unohtanut mikä
päivä tänään on?”, Laura miettii.
”Äiti! Äiti! Äiti! Katso mä
oon jouluprinsessa! Enkö olekin kaunis!”, Pipsa huutaa.
”Oliko kiva työpäivä? Tehtiin
perinteistä jouluiltapalaa.”, Lauri sanoo.
”Oikein kaunis prinsessa olet
ja ihana iltapala.”, äiti sanoo ja hymyilee.
Onpas äiti kummallisen jouluton, mutta iltapala kyllä maistuu kaikille.
Onpas äiti kummallisen jouluton, mutta iltapala kyllä maistuu kaikille.
Hyvin alkaa =) Pidän tuosta 'samaan aikaan toisaalla' -asetelmasta. Jatkoa odotellessa!
VastaaPoistaKiitos :) Musta oli hauska kirjoittaa silleen "kahdella tasolla".
Poista