tiistai 1. joulukuuta 2015

Joulukuun ensimmäinen päivä

On joulukuun ensimmäinen päivä ja nuori, vain 125-vuotias, tonttutyttö Aliisa valmistelee työhuonettaan ensimmäistä tonttupestiään varten. Tai ei se oikeastaan ole ihan oikea työhuone, vaan vanha suksivarasto, mutta Aliisasta se on täydellinen.
Aliisa puhdistaa pölyt, siirtää vanhat sukset nurkkaan ja peittelee ne punaisella kankaalla, jonka on saanut muorilta, asettelee uuden karhean christmac-merkkisen tietokoneensa pienelle pöydälle, laittaa kynät ja lehtiön pöydässä olevaan laatikkoon hätävarapiparkakkujen ja piparminttusauvojen viereen. Hätävaraherkut Aliisa sai vanhalta Veijo-tontulta, joka tietää kokemuksesta, että joulukuussa tarvitaan piristystä kiireisiin ja pitkiin työpäiviin.
Aliisalla on omituinen tunne, mutta se varmaan johtuu ensimmäisestä työpäivästä.

Samaan aikaan toisaalla pienessä valkoisessa talossa Laura, Lauri ja Pipsa odottavat äitiä kotiin. Perinteisesti joulukuun ensimmäisenä päivänä äiti on tullut ajoissa töistä kotiin, tontut ja jouluvalot on laitettu ikkunoihin, iltapalaksi on ollut torttuja, pipareita ja glögiä ja iloinen ja joulumielinen äiti on laulanut joululauluja hieman epävireisesti.
Nyt kello on jo kuusi eikä äitiä näy. Laura on leiponut tortut valmiiksi, Lauri on kattanut pöydän ja pieni Pipsa on pukenut itselleen tonttulakin, kolme tyllihametta, juhlakengät ja on valmistautunut äidin tuloon jouluprinsessana. Isä hakenut muutaman kuusenoksan maljakkoon tuoksua tuomaan ja laittanut lyhtyihin kynttilät, mutta äitiä ei vain näy.
Vihdoinkin äidin auto kaartaa pihaan ja sisään astuu väsynyt eikä yhtään joulumieliseltä näyttävä äiti. Kun äiti huomaa jouluisen iltapalapöydän, hän vaikuttaa iloiselta, mutta jotain siitä puuttuu.
”Onkohan äiti unohtanut mikä päivä tänään on?”, Laura miettii.
”Äiti! Äiti! Äiti! Katso mä oon jouluprinsessa! Enkö olekin kaunis!”, Pipsa huutaa.
”Oliko kiva työpäivä? Tehtiin perinteistä jouluiltapalaa.”, Lauri sanoo.
”Oikein kaunis prinsessa olet ja ihana iltapala.”, äiti sanoo ja hymyilee.

Onpas äiti kummallisen jouluton, mutta iltapala kyllä maistuu kaikille.

2 kommenttia:

  1. Hyvin alkaa =) Pidän tuosta 'samaan aikaan toisaalla' -asetelmasta. Jatkoa odotellessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Musta oli hauska kirjoittaa silleen "kahdella tasolla".

      Poista