torstai 24. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä

Yöllä on satanut lunta. Aliisa on uupunut, mutta onnellinen. Hän ei varmasti koskaan ennen ole ollut näin täynnä joulumieltä. Hän makoilee karvaisen ystävänsä kainalossa nakertamassa piparkakkua ja kuuntelee iloisia joulun ääniä. Joulun ääni on sellainen iloinen, mutta samaan aikaan rauhallinen ja harras.
Aliisa oli koko eilisen päivän tarkkaillut äitiä ja miettinyt miten ihmeessä oli onnistunut saamaan joulun äidin sydämeen. Illalla tarkkaillessaan äitiä Aliisa oli ymmärtänyt, ettei joulu lähde jouluihmisen sydämestä helpolla, mutta joskus se vain syttyy hitaasti täyteen roihuunsa. Joulu on sydämessä kesät talvet. Aivan niin kuin joulu on Aliisan omassa sydämessä.
Aliisa kuulee pienen koputuksen äänen ja hän vilkaisee ikkunaan,  jonka takana vilkuttaa iloinen Ulrika. Ulrika viittilöi Aliisaa mukaansa. Aliisa pakkaa pienen laukkunsa, kiittää koiraystäväänsä ja kipittää hiljaa avoimelle ikkunalle. On haikeaa jättää perhe, mutta hänellä on kyllä jo ikävä omaansa. Ja ainahan hän voi palata oman jouluihmisensä luokse.
”Moi Aliisa! Ja hyvää joulua. Sä hoidit tän hyvin! Nyt mennään, mutta tällä kertaa ei mennä junalla, että ehditään illaksi Korvatunturille.”
Aliisa vilkaisee viimeisen kerran taakseen ja näkee, että äiti katsoo suoraan häneen.  Aliisa ei ehdi tekemään elettäkään kun Ulrika kiskaisee häntä hihasta ja seuraavaksi hän tajuaa olevansa Korvatunturin portilla. Aliisa katsoo ihmeissään Ulrikaa.
Ulrikaa kohauttaa olkapäitään naurahtaen ja sanoo ”Jouluntaikaa. Joskus asiat vain tapahtuvat kun on tarpeeksi tahtoa. Kyllä sä vielä opit.”
Aliisa on aivan varma, että äiti on hymyillyt hänelle. Siinä hymyssä oli ollut erityisen lämmin jouluntunne.

Jouluaatto alkaa perinteisesti joulupuurolla. Mantelin saa Laura. Pipsa odottaa innoissaan joulupukkia ja äiti ja isä hääräävät keittiössä ja äiti laulaa edelleen epävireisesti. Äiti kertoo aamupuuropöydässä kuinka lasten tekemät joulukortit olivat levinneet yllättäen hänen tietokonelaukustaan keskelle hyvin tärkeää neuvottelupöytää. Onneksi myös neuvottelukumppani taitaa olla todellinen jouluihminen, koska sopimus oli syntynyt. ”Kiitos siitä lapset”, äiti sanoo hymyillen ja joulunilo paistaa hänen kasvoillaan.
Päivä etenee perinteisellä tyylillä. Joulupöydässä äiti kertoo ulkomailla olleista upeista joulumarkkinoista ja hämmästyttävistä jouluikkunoista. Se oli todellinen joulumaa. Ja kun kaikilla on vatsat täynnä yhdessä valmistettuja jouluruokia on vihdoinkin se hetki kun oveen kolkutetaan.
Pipsa ryntää avaamaan. ”Terve onko täällä neuvokkaita lapsia, jotka ovat etsineet joulumieltä?”, joulupukki kysyy. Kaikki ovat ihmeissään. ”Joulupukki on saanut heidän kirjeensä”, lapset ajattelevat. Kun lahjat on jaettu ja joulupukin on aika lähteä hän kuiskasi vielä lapsille ”Älkää koskaan epäröikö pyytää apua.”
Illalla koko perhe istuu yhdessä sohvalla, kun äiti kertoo: ”Tänään kun kävin sytyttämässä olohuoneen kynttilät, näin ikkunalaudalla tontun.
”Ai ihan oikean tontun? Sellainen oli meidän koiran kopissa!”, Pipsa keskeyttää.
”Kyllä ihan oikean tontun. Se taitaa olla se sama tonttu, jonka pienen pieni lakki löytyi toissapäivänä minun tietokonelaukustani. Luulen, että hän tuli muistuttamaan minua joulusta.”, äiti sanoo
Lapset katsovat äitiä ihmeissään.
”Kun minä olin pieni tyttö, mummi kertoi minulle aina tarinaa tytöstä, jolla on erityisen jouluinen sydän. Sillä tarinan tytöllä oli sama nimi kuin minulla. Siinä tarinassa tyttö tapaa oman tonttunsa isona, kun häntä eniten tarvitsee. Se oli minun lempitarinani, mutta ehkä se ei olekaan pelkkä tarina.”, äiti kertoo.
”Onko sulla oma tonttu?”, Pipsa kysyy ihmeissään.
”En tiedä, mutta luulen niin. Ehkä mummi tiesi jotain.”, äiti vastaa.
”Onko mullakin oma tonttu? Oliko mummilla?”, Pipsa kysyy innoissaan.
”En tiedä. Jos on, niin hän löytää luoksesi kun häntä eniten tarvitset”, äiti vastaa.

Joulu on tullut myös tähän valkoiseen eteläsuomalaiseen taloon ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Juuri ennen nukahtamistaan Laura miettii: ”Kun on tarpeeksi tahtoa, niin asiat tapahtuvat kuin itsestään ja vastaukset ovat yleensä aina ihan käden ulottuvilla. Äiti on sittenkin joulu eikä isäkään huonompi ole.”


Hyvää joulua ja kiitos seurasta!

Jouluterveisin, Pirita

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas päivä

Aliisa ei ole koskaan nähnyt sellaista määrää tylsiin pukeutuneita aikuisia kuin äidin työpaikalla. Vilinä on kuin joulupukin pajassa konsanaan.
Aliisa on jo toista päivää äidin työpaikalla. Eilen Aliisalle sattui hirvittävä onnettomuus, kun hänen tonttulakkinsa tippui äidin laukkuun eikä Aliisa löytänyt sitä kun vasta illalla kotimatkalla. Onneksi äiti ei huomannut sitä.
Työpaikalla äiti puhuu puhelimessa, näpyttelee konettaan, juttelee vakava muiden aikuisten kanssa eikä Aliisa tiedä vieläkään miten saa äidin ymmärtämään, että nyt oli jouluaatonaatto ja joulu oli aivan ovella.
Puolenpäivän aikaan tapahtuu ihme. Äiti saa omituisen puhelun. Hän puhuu vakavalla äänellä vierasta kieltä, mutta puhelun lopuksi hän toivottaa hyvää joulua. Aliisa tietää sen siitä, että jo aivan pienenä tonttuna tonttukoulussa on opetettu joulun toivotukset kaikilla maailman kielillä. Äiti juoksee toisen aikuisen luokse innoissaan kuin pieni Pipsa suunnitellessaan juhlabileitä.
”Me saatiin se! Ne soitti äsken! Mikä täydellisen ihana joululahja!” Äiti ja se toinen aikuinen halaavat toisiaan innoissaan. ”Mutta nyt mä lähden kotiin. On vielä vaikka mitä laitettavaa ja lapsiakin on ikävä, kun olin niin pitkään poissa. Hyvää joulua sulle!”
Äiti pakkaa christmacinsa laukkuun ja sammuttaa huoneestaan valot ja lähtee kohti autoa. Aliisa meinaa jäädä kyydistä, kun äiti lähtee niin vauhdilla.
Autossa se ihme tapahtuu. Äiti kuuntelee jouluradiota ja laulaa mukana kovalla äänellä ja hieman epävireisesti. Aliisa tuntee, että taas uusi outo tunne valtaa hänet. Aliisa on onnistunut, mutta miten?


Äiti oli edellisenä päivänä ehtinyt juuri ja juuri Pipsan joulujuhlaan. Pipsaa se ei haitannut, koska äiti oli kuitenkin ehtinyt paikalle. Laura ja Lauri tarkkailivat äitiä koko juhlan ajan, mutta äiti ei ollut laulanut mukana ja jotenkin hän tuntui olevan muissa maailmoissa ja hänen kasvoillaan oli omituinen ilme koko illan.
Sillä aikaa kun Laura ja Lauri ovat olleet leikkimässä naapurissa ja miettimässä mitä vielä olisi tehtävissä joulun suhteen, äiti on saapunut kotiin. 
Eteiseen asti kuuluu äidin epävireinen laulu ja Pipsan hihkuva nauru, kun he yhdessä leipovat joulutorttuja ja lämmittävät glögiä. Isä kuorii lanttuja ja mehevä kinkku odottaa pääsyä uunia.

Lauri ja Laura vilkaisevat epäuskoisesti toisiaan ennen kuin juoksevat halaamaan äitiä ja ryhtyvät valmistelemaan joulua perheen kanssa. Äidin epävireinen laulu kuulostaa niin turvalliselta.

Enää yksi yö jouluun...

tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä

Aliisa selaa tonttunettiä ja jouluuglaa minkä ehti. Aliisa on todella epätoivoinen. Aamu alkaa sarastaa eikä vastauksia vain löydy. Tonttupediasta löytyy yleensä vastaukset kiperimpiinkin kysymyksiin. Se on Samsam-tontun menestyksekkäin luomus, johon hän on kirjoittanut ja kerännyt tietoa yli sata vuotta, mutta sieltäkään ei löydy vastausta.
Perhe herää ja Aliisa laittaa christmacin laukkuunsa. Koska vastauksia ei löydy, hän päättää selvittää ne itse. Koska perheen joulumielessä ei tunnu olevan mitään vikaa, hän päättää lähteä äidin mukaan töihin, jossa äiti ilmeisesti viihtyy liiankin hyvin. Aliisa hyppää laukkuun, jossa äiti säilyttää omaan christmaciaan.
Laukussa on  pimeää ja tietokoneen kansi on liukas. Ahtaassa ja pimeässä laukussa Aliisa kuuntelee, kun äiti puhelee lasten kanssa ja kertoo matkastaan iloisena. Mutta kyllä sen huomaa, että todellinen joulumieli puuttuu.
Vihdoin ja viimein äiti nappaa laukkunsa ja Aliisan ja lähtee työpaikalleen.



Aamulla Laura, Lauri ja Pipsa juoksevat vanhempien makuuhuoneeseen ”Äitiiii!!!!! Sä oot tullut kotiin. Meillä oli päiväkodissa Lucia-juhla ja mä olin Lucia, me kaikki oltiin! Paitsi pojat tai oli jotkut! Ja meillä oli juhlabileet ja tänään on joulujuhla! Tuuthan sä katsoo kun mä laulan ja tanssin? Näitkö sä siellä joulumaassa joulupukkia? Ja arvaa me kirjoitettiin joulupukille…”, Pipsa hihkuu innoissaan.
”Rauhoitu rakas, teillä on ollut ilmeisesti kiva viikko isän kanssa. Mullakin oli oikein antoisa matka kaikin puolin. Teidän piirustusyllätys vaan sattui vähän huonoon hetkeen.”, äiti sanoo lempeästi.
”Ne oli joulukortteja! Tykkäsit sä? Mä piirsin lumiukon!”, Pipsa kysyy innoissaan.

Perhe syö rauhallisen aamupalan pitkästä aikaa yhdessä ennen kuin äiti nappaa tietokonelaukkunsa ja lähtee töihin.kkäin luomus, jota häia vain löytynyt. Tonttupediasta löytyi yleensä vastaukset kiperimpiinkin kysymyksiin. Se oli Samsam-tont

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen päivä

Aliisa odottaa koko päivän äitiä kotiin. Hän on kammannut hiuksensakin huolella, koska sen Aliisa on oppinut jouluuglesta, että äidit ovat erilaisia ja arvaamattomia ihmisiä ja on parempi varautua kaikkeen.
Aliisa odottaa ja odottaa. Ja odottaa ja odottaa. Päivä kuluu, ilta saapuu ja lapsetkin menevät jo nukkumaan, mutta äitiä ei näy. Isä istuu yksin takan ääressä, mutta äitiä ei näy vieläkään missään.
”Kummallinen nainen! Missä ihmeessä se nyt kuhnailee! Vihaan tätä jatkuvaa odottamista!”, Aliisa miettii vihaisena.
Samassa hän kuulee ulko-oven käyvän ja isä ryntää eteiseen. ”Sen täytyy olla äiti!”, Aliisa ajattelee innoissaan.
Aliisa vilistää eteisen ovelle ja kurkistaa nähdäkseen minkä näköinen on äiti, aito jouluihminen.
Aliisa on pettynyt. Äiti on tavallisen näköinen mustiin tylsiin vaatteisiin pukeutunut nainen. Silmien välissä rypyt ja ohimoilla harmaa suortuva. Äiti vaikuttaa väsyneeltä ja hänellä on valtavasti kantamuksia. Äiti ei tuoksu joululle vaan jollekin kummalliselle. Missä on joulunpuna? Missä on kulkuset, punaiset huulet, iloinen ilme ja joulunpilke silmäkulmasta? Aliisa ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Aliisa kaivaa christmacin esiin ja miettii ”Nyt tarvitaan ihmettä! Todellista joulun ihmettä!”
Koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa
Laura, Lauri ja Pipsa ei millään haluaisi mennä nukkumaan ennen kuin äiti tulee, mutta kun Pipsa nukahtaa sohvalle, niin isä käskee heidät kaikki nukkumaan. Äiti on luvannut syödä aamiaisen heidän kanssaan ennen kuin kiiruhtaa taas töihin.
Laura ei saa nukuttua. Hän pyörii sängyssään ja odottaa äitiä. Mitä jos äiti ei oikeasti tule kotiin? Koko talo on aivan hiljainen. Onkohan isä mennyt jo nukkumaan.
Hetken päästä Laura päättää mennä katsomaan nukkuuko isä ja onko äiti jo tullut. Hän pääsee melkein alas kun ovi käy ja hän kuulee äidin ja isän äänet. Laura haluaisi juosta halaamaan äitiä, mutta ajattelee, että äiti ja isä suuttuvat, kun hänen pitäisi olla kuitenkin nukkumassa. Laura ehtii kuitenkin nähdä, että äiti ei vaikuta joulumieliseltä sen enempää kuin lähtiessäänkään, mutta sitä Laura ei enää jaksa pohtia, koska onhan heillä suunnitelma ja äiti on kotona. Siihen ajatukseen on hyvä nukahtaa.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Joulukuun kahdeskymmenes päivä

Aliisalla alkaa olla kiire eikä äitiä näkynyt missään. Aliisa ei ole vielä selvittänyt kuka tämä äiti on ja milloin hän tulee takaisin. Aliisa kuitenkin uskoo, että joulusydän tuntee toisen joulusydämen kun he kohtaavat. ”Ellei joulu sitten ollut sammunut jo kokonaan äidin sydämestä!”, Aliisa ajattelee kauhuissaan. ”Ei se ole mahdollista. Ei hänestä tuntuisi muuten tällaiselta.”
Juuri silloin hän kuulee perheen isän puhuvan puhelimessa ja aivan varmasti äidin kanssa. Isä vaikuttaa huolestuneelta, mutta Aliisalle selviää, että äiti tulee huomenna kotiin. Täydellistä. Ei yhtään liian aikaisin.
Aliisa avaa christmacinsa ja alkaa laatia suunnitelmaa, mutta sitä ennen hän kirjoittaa pitkän sähköpostin Eliakselle, jossa kertoo mitä kaikkea on nähnyt ja oppinut. Elias on varmasti innoissaan.

Laura, Lauri ja Pipsa valmistelevat taloa äidin tuloon. Juhlabileiden jäljet siivotaan, koristeet laitetaan ojennukseen, lisää torttuja leivotaan ja Pipsa askartelee suuren joulukortin äidille.
”Äiti tulee vasta huomenna ja myöhään illalla kotiin”, isä yrittää rauhoittaa häärääviä lapsia, mutta he eivät kuuntele. Lauri, Laura ja Pipsa ovat eilen juhlabileiden aikana kertoneet kavereilleen huolistaan ja he ovat yhdessä tuumin päättäneet, että joulun pitää olla valmiina kun äiti tulee kotiin, niin äiti ei voi vastustaa joulua. Koska joulupukilta ei ole tullut mitään apua, niin tämä on viimeinen keino. Enää neljä yötä jouluun.

Rentouttavaa neljättä adventtia!


lauantai 19. joulukuuta 2015

Joulukuun yhdeksästoista päivä

Aliisan onneksi perheen koira, joka oli se kuorsaaja, on erittäin tonttuystävällinen tapaus. Aliisa pääsee asumaan koiran pehmoiselle sängylle. Koira tuntuu ymmärtävän Aliisaa, kun tämä juttelee sille.
Talo on täynnä hälinää. Aliisalle on selvinnyt, että tänään on juhlabileet, mitä se sitten tarkoittaakin, mutta Aliisa tuntee sydämessään, että tässä talossa asuu joulu. ”Ehkä se on lasten jouluilo, joka tuntuu. Se kun on jokaisen lapsen sydämessä jo syntymästä asti”, Aliisa miettii. Aliisa ei vielä tiedä milloin äiti tulee kotiin, mutta päättää sitä ennen selvittää miten ihmeessä hän saa jouluiloa äitiin.
Koska Aliisa on koko ikänsä asunut Korvatunturilla, hän ei oikein tunne ihmisten joulutapoja ja mistä tunnistaa todellisen joulun. Hän kaivaa christmacin laukustaan ja alkaa selaamaan jouluuglea.
Aliisa unohtuu koko päiväksi lukemaan erilaisista joulutavoista, ihmettelee joulutarjouksia eikä ymmärrä mitä tarkoittaa joulustressi. Kun taloon alkaa tulvimaan vieraita ihmisiä, Aliisa sammuttaa christmacinsa ja alkaa tarkkailemaan perhettä. Hänen uusi koiraystävänsä on käynyt hakemassa hänelle suuren, joskin hieman kuolaisen, piparkakun.

Lapset ovat olleet ihan innoissaan koko päivän illan joulujuhlabileistä. On koristeltu vähän lisää, leivottu, riidelty kuka saa laittaa minkäkin tonttulakin, Pipsalla on loppujen lopuksi kahdeksan tyllihametta ja isä on huojentunut, kun juhlat vihdoinkin alkavat.
Lapset katoavat huoneisiinsa kavereidensa kanssa. Sieltä kuuluu joulumusiikki ja ilon äänet. Vähän samanlaiset kuin korvatunturilla aputontujen joulukahvipöydästä. Isä istuu aikuisten kanssa olohuoneeseen juttelemaan aikuisten asioista.
Illalla joulumieli on täyttänyt koko talon ääriään myöten. Väsyneet lapset eivät jaksa edes huolehtia äidin joulumielestä.